OulunsaloSoi.
KYNTTILÄKONSERTTI Oulun tuomiokirkossa 7.8.2003.

Oulunsalo Soi -viikon Kynttiläkonsertti rakentui rauhoittavan kirkkomusiikin teemalle. Tuttu kaunis Faurén Requiem ja muutama harvinaisempi teos oli koottu sopuisaksi yhdistelmäksi.
Ranskalainen Déodat de Séverac oli viime kesänä Oulunsalon juhlien nimikkosäveltäjä. Jo tuolloin viehätyin hänen laulumusiikistaan, jota esitti sama herra, joka nyt oli solistina. Oulun kamarikuoro tulkitsi Séveracin tunteellisen ja suloisen Tantum Ergon lyyrisesti ja hentomielisen rauhoittavasti.
Toinen a cappella -numero, Arvo Pärtin Magnificat, soi suhteellisen rohkein sävyin, mutten olisi pistänyt pahakseni hiljaisempiakin virityksiä. Pientä vaappumista sointuvarmuudessa ilmeni myös.
Kuoron miehet taituroivat gregoriaanistyylisen teoksen kera. Mozarabinen hymni Lamentatio Jeremiae (Jeremiaan valitus) todisti yhtenäisestä äänenmuodostuksesta ja hyvästä tactuksen hallinnasta.

Faurén Requiem koettiin harvoin kuultuna kamariversiona. Ihastuin täysin moiseen, mikä toki on luonnollista sikäli, että alkuperäinen luomus oli pienelle esittäjistölle. Vasta myöhemmin Fauré orkestroi teoksensa suurelle kokoonpanolle.
Keskinäisestä kokoerosta huolimatta kamariorkesteri La Tempesta ja Oulun kamarikuoro olivat tulkinnassa tasaveroiset. Kummankin vahvuuksina ovat tarkkuus, selkeys, yksityiskohtiin paneutuminen ja tietysti korkealaatuinen tekninen osaaminen. Kari Kaarnan johdolla tulkinnasta syntyi tasapainoinen ja tunteellisen viehko.
La Tempestan voimana (oululaisilla vahvistetussa kokoonpanossa) oli nimenomaan yhtenäisyys ja iskuherkkyys. Merkittävän panoksensa antoivat hienosti soolonsa tulkinnut Anne Somero, vähintään puolisokkona loistavati urkuillut Risto Ainali, sekä tärkeänä tunnelmanluojana harppunsa kera hurmannut Hanna Rantalaiho.
Hieno vaikutelma sai lisätulta siitä, että moisena pienversiona teos "kuuluu" selvemmin. Kuulokuva ei ole massiivisen sumea, vaan yksityiskohdat nousevat rikkaasti esiin ja sointiväri on luonnollisempi vailla romantiikan suuria tehokeinoja.
Kuoroäänten jako tulkitsemaan teoksen eri osia vaikutti entistä upeammalta. Kuoron stemmat kuuluivat nyt aivan kuin uudenlaisina. Ehkä "kevytversio" motivoi esittäjistöäkin uudella tavalla.

Viime kesänä soolokonsertillaan hurmannut baritoni Jean-Jacques Cubaynes oli nytkin vaikuttava. Äänenkäyttö oli vivahteikasta - tulkinta luotettava ja herkkätajuinen. Etenkin Libera me liikutti.
Mutta mistä oli löytynyt tämä sopraano, joka oli kuin luotu Pie Jesun tulkiksi, Krista Kujala. Tunnustan, että nimi tahi ääni ei ollut ennestään tuttu, mutta nyt on! Voi mikä ääni, voi mikä herkkyys, ja vaivaton, kyynelkanavia(ni) myöten vaikuttanut vilpitön sielukkuus. Nyt jäi kyllä Dame Kanawa toiseksi. Pistäkääpä nimi mieleen.

Hanna Laulajainen
(KALEVA, 9.8.2003)